Hienoo selvisin neljän viikon työssäoppimis jaksosta hengissä vaikka välillä tiukkaa teki. Tuo työn teko vaan ei oo mua varten.... Noh huomenna kouluun lepäämään, eikä tarttee ees herätä niin hirveen aikasin hah koulun käynti on niiiiin paljon helpompaa töihin verrattuna. Ei taida musta tulla mitään työnarkomaania paljon mieluummin istusin vaikka loppu ikäni koulun penkillä.

Elämä kulkee vaan tätä tasasta tahtiaan eteenpäin ja minä yritän pysyä mukana, parhaani olen yrittäny mutta välillä tuntuu kun kattois omaa elämäänsä silleen sivusta. On niitä hyviäkin hetkiä jollon oikeesti tuntee elävänsä, niitä vaan alkaa olla aika harvassa....

Mutta avoin mielin eteenpäin. Ei mulla oikeesti mitään valittamisen aihetta ole kun kuitenkin kaikki perus asiat elämässä on kuitenkin aika hyvin.