Yö saapuu ja niin teet sinäkin, jälleen uniini saavuit kutsumatta. Tuska ei hälvene sydämmestäni koskaan. Aika ei paranna näin syviä haavoja vaikka niin väitetään. Jos voisin, palaisin iltaan jolloin hölmönä luulin että sinä todella välitit minusta, minä typerys. Enää en lankea luuloihin. Et enää koskaan tule särkemään sydäntäni.