Sydän joka tunsi tuskaa, joka oli pirstoutunut tuhansiksi sirpaleiksi, jotenkin se onnistui pysymään elossa ja nyt se sykkii jälleen. Haavat arpeutuvat ja lakkaavat vuotamasta. Mutta en tahdo unohtaa, en tahdo unohtaa tuskaa jota sydämmeni on saanut kokea. En tahdo unohtaa mennyttä elämääni. Menneisyys opettaa meitä elämään, virheet joita joskus teimme muistuttavat meitä siitä että ihminen on hauras, mutta samalla suunnattoman vahva. Me kaadumme usein  elämän esteisiin, mutta yhtä usein me nousemme takaisin ylös. Ihmisen sydän on rohkea, särkyneenäkin se jaksaa uskoa tulevaan ja siksi se sinnittelee edelleen.