Minä olen yrittänyt.. ihan tosissani.. olen yrittänyt kovettaa itseäni ja sydäntäni tässä paskassa maailmassa ja olen onnistunutkin ihan hyvin. Mutta nyt viimeisten viikkojen aikan olen alkanut tuntemaan kuinka jää alkaa sulaa, ensin luulin sen johtuvan vain keväästä ja siitä että aurinko alkaa taas paistaa ja päivän pitenevät ja lämpenevät. Vaan ei, se on jotain muuta, jotain paljon vaarallisempaa, sydämmeni alkaa heräillä ikuisesta horroksestaan. Miten tässä pääsi näin käymään, se tapahtui ihan huomaamatta. Toivosin että saisin sen ulos rinnastani ja pistäisin sen laatikkoon ja laatikon hautaisin jonnekkin kauas, kauas. Piilottaisin kaikelta pahalta, en tahdo että joku tulee taas ja särkee sen, sillä kun sydän särjetään se sattuu niin saatanasti.